tiistai 19. syyskuuta 2017

Syksyfiiliksiä

Täällä mä istun, kuppi vadelmanlehtiteetä kädessä ja huokailen. Huokailen siksi, että nukuin huonosti. Huokailen siksi, että 2-vuotias pyörii juniorituolissaan kun väkkärä ja syöttää juustot leivän päältä koiralle. Huokailen siksi koska ulkona sataa ja lämpömittari näyttää enää vain muutamaa plusastetta. Perus syksyfiilikset siis! Mulla on aina ollut taipumusta synkistellä syksyn tullen. Onneksi nykyään elämässä on niin paljon kaikkea, ettei ehdi masistelemaan :)

Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että loputon väsymys on vaihtunut unettomuudeksi. Siinä missä vielä pari viikkoa sitten olisin voinut nukkua päivät ja yöt läpeensä, menee nyt varsinkin yöt hyöriessä ja pyöriessä äärettömän tukalan olon kanssa. Vartalotyynystä on edelleen onneksi vähän apua, ilman sitä en nukkuisi varmaan minuuttiakaan. Tällä kierroksella on myös ollut paljon enemmän vaivaa ns. sukkapuikkosupistuksista / kivuista kun Viivin aikaan. Viimeksi eilen teki niin kipeää, että tavarat tippuivat kädestä ja oli pakko pysähtyä puuskuttamaan kivun läpi. Googlailin eilen ennen nukkumaanmenoa näitä kipuja, joillekin ne olivat aiheuttaneet paikkojen avautumistakin! :o Onneksi on neuvola ensi viikolla, jospa sinne asti selviäisi. Onneksi valtaosalle tämän tyyppiset kivut ovat vaan olleet loppuraskauden riesa ilman sen suurempia vaikutuksia. Vaikka on kaiken maailman kipuja ja vaivoja niin en ihan vielä haluaisi synnyttää! :D Aika on tainnut kullata muistot, pikkuhiljaa tässä alkaa muistua mieleen minkälainen rumba se oikeasti onkaan...
Raskausviikkoja on kasassa tänään 35+6 ja äippäloma alkoi viime keskiviikkona. Eka viikko menikin järjestellessä Viivin 2v synttäreitä ja muutenkin kalenteri oli buukattu heti ihan tukkoon.

Viivi täytti 2-vuotta tiistaina 12.9! Äitin ja isin pienestä on kasvanut itsepäinen, päiväunia nukkumaton, aurinkoinen, huumorintajuinen ja varsin vahvatahtoinen iiiiiiso tyttö, kuten hän itse asian ilmaisee :) Nyt kun tutin ja pinnasängyn oheella on heivattu syöttötuolikin historiaan, ei auta kun myöntää ettei meillä ole enää helppo vauva joka myöntyy toisten käskyihin ja pyyntöihin. Sen sijaan meillä on kaksivuotias, joka tietää tasan mitä tahtoo ja varsinkin sen mitä ei tahdo. Hyvin varmoin elkein hän myös ilmaisee sen, ettei aio noudattaa käskyjä ja pyyntöjä ei ekalla, eikä välttämättä vielä viidennelläkään kerralla. 
Juuri äsken pyysin, ettei siirtelisi suurinta synttärilahjahittiään, prinsessatelttaa, ympäriinsä. Mitä näen nyt kun katson tästä keittiön pöydän äärestä olohuoneeseen? Jättimäisen, pinkin prinsessateltan keskellä olohuoneen mattoa. Teltassa istuu ilkikurisesti hymyilevä taapero katsomassa Muumeja. No, ketäpä se teltta loppupeleissä tuossa häiritsee? Onpahan onnellinen lapsi eikä ole tapahtunut sen suurempaa vahinkoa :D Vaikka kuinka mennään sillä metodilla, että äitin ja isin sana on laki, on välillä pakko joustaa. Itse hlökohtaisesti tykkään ja haluan antaa lapselle vaihtoehtoja joista valita jatkuvan ein jankuttamisen sijaan. Kaksivuotias on kuitenkin jo sen verran iso, että kykenee tekemään pieniä valintoja elämässään. :)





Se siitä lapsenkasvatusfilosofiasta, tässä kuvia viikonlopun juhlista!

"Viivi leipoo munia!"

Minni Hiiri-teemalla mentiin. Kiitos Pialle kakuista!







Toisen juhlapäivän prinsessa :)


Hänen korkeutensa linnansa edustalla :)


Juhlat olivat tosi onnistuneet! Oli ihana nähdä kaikkia läheisiä saman viikonlopun aikana :) Viivillä riitti leikkikavereita ja neiti paistatteli kyllä huomion keskipisteenä :) Sunnuntain Viivi jaksoi juhlia jopa ilman päiväunia, kyllä yöunet sitten maittoi! Tämä alkuviikko onkin mennyt itse kullakin palautuessa bileistä. Jonkin sortin syysflunssa yrittää rantautua meille, senkin takia on ollut hyvä ottaa vähän iisimmin. 

Nyt hörppään teeni loppuun ja lähden neuvottelemaan Viivin kanssa tämän sadepäivän ohjelmasta :) Jännityksellä odotellaan kauanko tässä ollaan yhdessä kasassa!

2 kommenttia:

  1. Oi, tosi hienot kakut teillä ollut, ja ihana pieni sankari tietenkin <3 :) Täälläkin palaudutaan vielä viikonlopun bileistä, tyyppi ihan kiusalla (siis oikeasti) on nyt tänään ja eilen pakottanut itsensä nukahtamaan rattaisiin ns. liian aikaisin kun ollaan oltu asioilla, ettei vaan joudu kävelemään pysäkiltä kotiin.. :D "Ei haluu kävellä, äiti ei saa, nukkuu nyt" :D Jep jep. Kiva sitten jumpsuttaa rattaita tyyppeineen kakkoskerrokseen.

    Mulla on tuohon unettomuuteen onneks auttanut jonkin verran just nukkumaanmennessä napatut magnesiumsitraatit. Rentouttaa sen verran, että riittää melkein läpi yön, jos ei kukaan vingu viereisestä sängystä viideltä aamulla ;)
    Mutta joo, tsempit sinnekin vikoille viikoille! :)

    VastaaPoista
  2. Kakut oli kyllä mielettömiä! :) Kiva, sullekin vähän lisäduunia näin loppumetreillä ;)

    VastaaPoista